Allin kuoltua päätettiin (taas kerran), että nyt saa koirat riittää. Luopuminen on niin suurta tuskaa ettei sitä halua kokea ikinä. Kohtalo kuitenkin päätti toisin. Allin kuolemasta oli kerinnyt kulua 5vrk, kun miehen kaveri löysi tienvarresta koiran. Hän ei pystynyt sitä pitämään ja paikalliselta koiratarhalta ilmotettiin että jos koiralle joku muu paikka löytyy niin olisi parempi pitää se siellä, kun he lopettavat koiran 14vrk kuluttua jos ei omistajaa löydy. :( Niinpä koira tuli sitten meille, kun ylimääräinen häkki sattui pihalla olemaan. Ajateltiin että kai se nyt yhden yön voi tuossa olla, kunhan omistaja löytyy... Soiteltiin lähialueiden löytöeläintarhoille, ilmoitettiin lähikaupan seinällä, paikallisradiossa ja nettiinkin ilmoitus laitettiin löytökoirasta. Siitä on kulunut nyt melkein 3vko ja koira on edelleen meillä. Kukaan ei ole reppanan perään kysellyt. Koira on erittäin ihmisystävällinen ja eihän se missään häkissä suostunut olemaan. Sisällä sohvalla se on nukkunut ensimmäisestä yöstä lähtien ja kotiutunut erittäin hyvin. Touhuaa päivät toisten koirien kanssa ja rakastaa uimista. Kai se on tullut jäädäkseen. Kohtalo tuntuu joskus aika oudolta...ehkä se olikin Alli, joka lähetti meille kulkurin lohduksi. <3